järkätty juttu

Iso mies Englannista syntyjään Lontoosta istui viereeni bussissa. Bussin istuimet ja jalkatila olivat tilavimmat sitten Meksikon. Matka Phnom Penhistä Saigoniin rajanylityksineen kesti kuusi tuntia. Mukavassa bussissa varsin vaivaton pikataival.

Näinä valtioiden aikoina lontoolainen asui Siem Reapissa. Kaupunki sijaitsee Angkor Watin temppeileiden vieressä, joka on kiistatta Kambodzan merkittävin turistikohde. Mies oli matkalla Hanoihin Pohjois-Vietnamiin, josta matka jatkuisi pienempään kylään vuoristossa. Matkan tarkoitus: business.

Mainitsin miehelle valokuvaavani “for the fun of it”. Tämä avasi keskusteluumme uuden polun. Lontoolainen kertoi järjestävänsä valokuvausreissuja turisteille. Kohteita olivat valokuvaukselliset paikat. Hän suositteli joitain paikkoja. Jälkikäteen löysin muistivihkosta nimen “Pham Ngu Lao”. Kyseinen nimi saattoi olla yksi hänen suosittelemista kohteista tai sitten jokin ylöskirjoittamani kadun nimi, en muista.

Bussi halkoi riisipeltoja ja maisema pysyi samana. Kysyin lontoolaiselta oliko valokuvausmatkoissa kyse jonkinlaisesta workshopista vai oliko hänellä jokin toisenlainen konsepti. Mies tarkensi ettei hän ollut valokuvaaja. Hänen tehtävänään oli hoitaa käytännönjärjestelyt ennen asiakkaiden saapumista. Hän tiesi kuitenkin kertoa, että järkkäriloma pitää sisällään yhteisiä illanistujaisia joissa katsottiin yhdessä kuvia ja joka pitää sisällään myös jonkinlaisen kritiikin.

Silmäkulmastani näin jotain mielenkiintoista ikkunapaikaltani, silmät räpsähtivät. Keskustelu oli kuitenkin kesken. Lontoolaiselta loppuivat kuvailevat sanat kesken. Hän kaivoi taskustaan jonkun Nokian puhelimella varustetun Carl Zeiss kameran. Mies päläräsi kuvagalleriaansa. Hän mainitsi oikeaa kuvaa etsiessään kuinka heidän järjestämillään reissuilla ” you get to shoot them from very close distance.”.

Nyt riisipellot ympäröivät minut täysin. Ison lontoolaisen pienessä nokialaisessa näkyi 10 turistin rypäs riisipellon reunassa valokuvaamassa pitkillä zoom-objektiiveilla olkihattuista maanviljelijää, joka kaivoi kuokalla peltoa. Lontoolainen kertoi että valokuvaaja maksaa kyläläisille. Sitten hän kertoi varsin valokuvauksellisista vanhuksista ja alkoi jälleen selaamaan kännykkäänsä… Olin nähnyt tarpeeksi.

Suosittelen lataamaan artikkelin omalle koneelle.

Web-laatuisen artikkelin (pdf) voi ladata täältä (300kB).

jos mielii tulostaa artikkelin tai haluaa katsoa kuvat parempilaatuisina, niin lataa tämä pdf (11MB).

Elselle kiitos oikolukemisesta!

Kaikki kuvat ovat enemmän dokumentoivia muotokuvien sijaan. En missään vaiheessa neuvonut tai käskenyt heitä poseeraamaan tietyllä tapaa. Kun he asettuivat kameran eteen, minä ainoastaan odotin ja otin yhden kuvan jonka jälkeen he miettivät jo seuraavaa tärkeää kuvattavaa kohdetta.

Kuuban positiiviset puolet

Olisi väärin listata pelkkiä negatiivisia asioita Kuubasta. Vaikka täällä onkin suuria ongelmia, kalpenevat ne monille haasteille joita muualla maailmassa esiintyy. Täällä ihmiset eivät kuole nälkään. Ruokaa ei ole ehkä yllin kyllin, mutta sitä on tarpeeksi selviytymiseen.

Maan johto on ottanut todella tiukan asenteen ihmisten vapauteen ja suuri osa ihmisistä pidetään kurissa porkkanan sijaan kepillä. Tätä yritetään ilmeisesti perustella sillä etteivät ihmiset aina tiedä mikä on parhaaksi heille. Toisaalta harva maa planeetallamme uskoo rankaisemisen sijaan sopeuttamiseen. Pohjoismaat ovat selvä poikkeus tässä suhteessa moniin muihin maihin verrattuna.

Kuubassa on poliittisia vankeja ja kuolemanrangaistuskin löytyy lakikirjasta. Kuubassa ei kuitenkaan teloiteta ihmisiä, kuten monissa muissa maissa. Ilmainen terveydenhuolto ja koulutus ovat asioita, joita jokainen kuubalainen arvostaa. Täällä opetuksen avulla ihmisiä yritetään saada ajattelemaan, että raha ei ole se kaikkein tärkein asia. Muualla maailmassa mediakoneisto yrittää opettaa päinvastaisesta. Yksilöllisyyden sijaan Kuubassa korostetaan yhteisöllisyyttä.

Kuubassa pyritään kierrätetämään mahdollisimman tehokkaasti. Laki määrää maataloutta kasvattamaan kaiken orgaanisesti. Muualla maailmassa suuntaus on jälleen päinvastainen. Lannoitteet, torjunta-aineet ja siemenet omistavat yritykset yrittävät pakottaa kaikki maanviljelijät pois luonnonmukaisesta viljelyksestä. Kuubassa siemeniä ei patentoida tai geenimanipuloida.

FIdel etunenässä vastustaa monia muutoksia, joita maailmassa on tapahtunut. Internetin lähes täydellinen kieltäminen on niistä yksi ajankohtaisimmista ja omasta mielestäni idioottimaisin. Hänen johtamistyylinsä ei ole kuitenkaan täysin sellainen, joihin muualla maailmassa ollaan totuttu kun puhutaan diktaattoreista. Hän on myöntänyt tehneensä huonoja päätöksiä ja muuttanut mielipiteitään. Päätösten pyörtämiset eivät ole aina olleet monien mielestä oikeita. Hän ei ole koskaan ottanut kuitenkaan Paavin, Bushin tai Mugaben tyylistä asennetta, jossa sanoja ei pyörretä. Se on harvinainen piirre maan johtajassa missä tahansa maassa.

Kuuba on lähes täydellinen vastaisku kaikelle sille mitä kapitalistisessa maailmassa sen ympärillä tapahtuu. Kun kaikki muu ympärillä muuttaa, Kuuba säilyy ja sinnittelee. Kyseessä on sitkeä kansa, joka on ollut enemmän tai vähemmän huomion keskipisteenä viimeiset 500 vuotta.

Moni toki toivoo kehitystä Kuubassa. Kehitystä voi kuitenkin olla monenlaista ja on liian yksiselitteistä olettaa, että ainut oikea kehitys Kuuballe on rajojen avaaminen ja länsimäisen elämäntyylin välitön omaksuminen. Voimmeko länsimaissa muka kirkkain silmin väittää, etteikö jossain kohtaa matkan varrella olisi voinut tehdä jotain hiukan toisella tapaa?

Kehittyminen voi tarkoittaa yksinkertaisesti elämänlaadun paranemista, selviytymistä ja sitä että ihmisiä arvostetaan tasavertaisina. Kun kehitys jonain päivänä tulevaisuudessa rantautuu Kuubaan, sillä on mahdollisuus yhdistää kahden eri maailman positiiviset puolet. Kuubalaisilla ei ole veressä lännessä sukupolvelta toiselle periytynyt valtava materialismin tarve. Ihmiset ovat tottuneet tulemaan toimeen vähällä ja he tietävät että se on mahdollista.

Tulin osittain Kuubaan siksi, että halusin kokea ja nähdä minkälainen tämä saari on, ennen kuin Fidel Castro kuolee. Lähdin siitä oletuksesta, että kapitalismi tulee pilkkomaan tämän maan palasiksi, jonka jälkeen ulkomaalaiset ostavat kaiken. Haluan kuitenkin muuttaa mielipiteeni ja uskon siihen, että Kuuballa on loistava mahdollisuus luoda jotain uutta. Maan hallituksen täytyy vain vihdoin alkaa luottamaan kansalaisiinsa ja siihen, että he tietävät mikä on parhaaksi heille. Tulevaisuudessa Kuuba voi toimia esimerkkivaltiona länsimaille, jotka arvostavat vuosi vuodelta enemmän kestävää kehitystä, palvelusektoria ja turismia, sekä orgaanista luomuviljelyä. Ainut ohjeeni Kuuban päättäjille on: Tarjotkaa nyt ihmeessä ilmainen tai halpa internet kaikille kansalaisille. Kenelläkään ei pitäisi olla 2000-luvulla oikeutta rajoittaa tarjolla olevaa informaatiota. Jos kuubalaiset oikeasti halutaan tuoda mukaan nykyaikaan, en keksi mitään parempaa ja nopeampaa tapaa tehdä tämä kuin internetin välityksellä.

Kävin tänään Ernesto ‘Che’ Guevaran muistomerkillä, patsaalla ja kuuluisalla taistelukentällä, jossa Che jyräsi asejunat kumoon.

Vuosia sitten ostin ison Che-julisteen koristamaan seinääni. Isäni tokaisi, että pitäisikö ottaa selvää henkilöstä ennen kuin alkaa ripustelemaan kuvia hänestä seinille. Ymmärsin vinkin ja luin Ernestosta kertovan raamatun paksuisen elämänkerran. Olin kirjan jälkeen vakuuttunut, että kyseessä oli kova jätkä ja aito seikkailija. Vuosia ja muutamaa hänen päiväkirjaa myöhemmin olen entistä vakuuttuneempi, että kyseessä oli hyvä tyyppi. Ei täydellinen, mutta varsin karsimaattinen kaveri joka tapauksessa.

Che Guevaran museo, ja samalla luultavasti Kuuban ainut museo, joka oli ilmainen, oli täynnä mielenkiintoisia esineitä ja kuvia hänen elämänsä varrelta. Kun törmäsin ensimmäiseen hänen käyttämistään aseista, tajusin missä kohtaa meidän tiemme olisivat luultavasti eronneet. Kyseessä ei ollut metsästykseen tarkoitettu ase, joten sen käyttötarkoituksesta ei ollut epäselvyyttä.

Che oli kova jätkä, joka koki hyvin perinteisen kovan miehen kohtalon. Me muut tavikset kuolemme tylsästi viinaan, sydänkohtaukseen tai vanhaan ikään.

Tämä Monte Cristoja poltteleva argentiinalaissyntyinen mies muutti historiaa, mutta kaikki voisi olla toisin jos hän ei olisi tavannut Fidel Castroa Meksikossa. Fidel Castro puolestaan selvisi hengissä ensimmäisestä vallankumousyrityksestään Kuubassa vuonna 1953 ainoastaan hyväsydämmisen vanginvartijan ansiosta. Tuolloin Fidelin vallankaappaus epäonnistui ja häntä odotti lähes varma epävirallinen teloitus. Toisin kuitenkin kävi kun vankilassaan Fideliä pitänyt vartija ei luovuttanut nykyistä valtionpäämiestä häntä hakemaan tulleelle teloitusryhmälle. Tämä kyseinen henkilö muutti historiaa enemmän kuin Fidel, Raul tai Ernesto yhteensä.

Tarinan opetus voisi olla, ettei tarvitse käyttää koko elämäänsä yhteen vallankumoukseen ja sen ylläpitämiseen, vaan voi keskittyä pieniin vallankumouksiin, joilla kaikilla on potentiaalia muuttua ajanmyötä suuriksi.

Rafael “Quinceletra” Vidal Gracia

Oli hikinen iltapäivä ja kaipasin ruokaa ennen yöbussia Santiago de Compostellaan. Päätin pistäytyä erääseen ränsistyneeseen kahvilaan. Kun olin saanut tilaukseni kassalta istahdin kahden munakkaalla varustetun sämpylän kanssa muoviselle tuolille.

Ensimmäisen sämpylän nieltyäni kodittomalta näyttävä vanha mies pyysi saada istua viereeni. Nyökkäsin hyväksynnän merkiksi. Välittömästi kahvilan henkilökunta oli potkimassa hänet pihalle tai ainakin toiseen pöytään. Sanoin tarjoilijalle, ettei tämä henkilö suinkaan häirinnyt minua ja minä itseasiassa pyysin häntä seuraani. Tarjoilija katsoi minua epäilevästi, mutta päätti muutaman protestoivan lauseen jälkeen luovuttaa. En ollut antamassa periksi. Halusin tutustua mieheen ja saada samalla selville ostamieni sämpylöideni hinnan. Epäilin maksaneeni törkeästi ylihintaa. Olin sitäpaitsi syönyt lähes viikon ajan aina yksin, joten vaihtelu virkistäisi.

Otin yhden kuvan Rafaelista. Annoin hänelle myös viisi paikallista pesoa. En siksi, että olisin maksanut hänelle kuvasta. Maksoin koska hän vahvisti epäilyni siitä, että minua oli huijattu tiskillä. Maksoin sämpyläni vaihdettavilla pesoilla kansallisten pesojen sijaan. Hintaa ei kertynyt kuin vaivaiset 25 kertaa liikaa. Myyjä oli äärimmäisen ärsyyntynyt ja peloissaan jäätyään kiinni törkeästä huijauksestaan. Katsoin häntä vihaisesti, mutta en kertonut, etten aioi kutsua paikalle poliiseja. Antaa herran edes hiukan kärsiä, ajattelin. Toivottavasti otti opikseen.

Vanha herra Rafael Vidal Gracia oli matkustellut ympäri Eurooppaa ja osasi ison litanjan espanjalaisia slangisanoja. Pääasiassa hänen espanjansa oli kuitenkin hyvin epäselvää ja minulla oli suuria vaikeuksia ymmärtää mitä hän minulle kertoi. Tiemme erosivat hiukan myöhemmin hänen jäädessä huutelemaan sekavia. Hänellä olisi ollut vielä paljon kerrottavaa, mutta minun piti oikeasti kiirehtiä bussiasemalle, josta matka jatkuisi kohti Karibian rannikkoa.

Madventures vs. Idiotwon

Tuli katsottua pitkästä aikaa Madventuresin Kuuba-jakso. Oli jotenkin hauska katsoa se näin jälkikäteen. On jännä miten erilaiselta jokin maa voi näyttää eri ihmisten silmistä. Tosin minun on mahdotonta tietää kuvastaako Madventures sitä mitä Riku ja Tunna oikeasti ajattelevat. Osa juonnoista vaikutti siltä kuin ne olisi kirjoitettu ennen kuin oltiin edes tultu maahan.

Esille tuotiin toki ne tavalliset positiiviset asiat, kuten lukutaito, ilmainen koulutus ja ihmisistä huolehtiminen. Sanallakaan ei kuitenkaan mainittu kaikkialla ympäröiviä huijareita ja ihmisiä jotka pyytävät rahaa, tai sitä kuinka monien mielestä he elävät diktatuurissa. Valtio pitää huolen ihmisistään, mutta omasta mielestäni Rikun mainitsema ihmisistä löytyvä solidaarisuus on ajoittain työn ja tuskan takana. En nyt lähde sen enempää analysoimaan heidän versiotaan Kuubasta.

Maan jotenkin jo tuntien ei voi kuin hymyillä joillekin jutuille, joita he tekivät ja esittelivät jaksossa. Nyt ymmärtää, että hyvät televisio-ohjelmat tarvitsevat taitavan editoijan ja Kuuban tapauksessa rahaa, jolla voidaan kuvata tiettyjä ihmisiä. Ei tietenkään sovi unohtaa Rikun verbaalisia taitoja. Olen lähes vakuuttunut, että valtaosa jaksossa esiintyneistä ihmisistä sai hyvän korvauksen osastaan. Kun ihminen saa rahaa tehdäkseen jotain, kertooko hän totuuden vai sen mitä katsoja haluaa kuulla?

Jos vertaa minun ja Madventuresin versiota Kuubasta saattaa olla melko hämillään. Ehkä totuus on jossain näiden kahden version välimaastossa. Jokainen tehkööt päätöksen vierailtuaan itse Kuubassa. Tosin molempien tahojen (Idiotwon&Madventures) ajatusmaailma kallistuu vasemmalle. Toisaalta minun ei tarvitse miettiä kohderyhmääni, koska se koostuu todella sekalaisesta sakista, enkä tienaa blogillani penniäkään. En lähde kuitenkaan syyttelemään Madventuresia totuuden vääristelemisestä, sillä he vain kertoivat sen mitä he kokivat Kuubassa ollessaan.

Jos jonain päivänä raportoin jonkun virallisen median kautta, te lukijat voitte lähteä siitä oletuksesta, etten enää kerro pelkästään sitä mitä ajattelen. Niin ja kun jälkikäteen mietin videopäiväkirjani avauskommenttia “Jos joku tulee etsimään Kuubaan solidaarisuutta, niin tulee luultavasti pettymään.” niin tajusin, että olin saanut tuon idean solidaarisuudesta katsellessani Madventuresia. Olen edelleen Madventures fani!

Katso Madventuresin Kuuba-jakso netissä:
http://www.youtube.com/watch?v=Phz_-4Cm_NE&NR=1

Seuraavassa videossa hiekkarantoja, live-musaa ja rakkulainen lapsi. Sitä ei voi missaa. Tää video on ihan schaisse.

Seuraavassa videossa luvassa rommia, luontoa ja turistikierroksia.

Kuubalainen sanonta haukotteluun liittyen menee suunnilleen näin: En tiedä johtuuko se (haukotus) nälästä vai väsymyksestä.

Ensimmäinen kokonainen päivä Kuubassa ja erinäiset huijarit piirittivät minua aamusta lähtien. Kaikki tuntuivat varoittelevan minua huijareista. Jopa minua huijannut taksikuski varoitti itsensä kaltaisista raha-ahneista kuubalaisista. Lyhyt kuvaus tämän päivän tapahtumista voisi olla, että nautin mojiton huijareiden kanssa. Pitkä tarina saattaisi hiukan pohtia miten tähän päädyttiin.

Rahaa kalastelevista kuubalaisista oli siis varoitettu ja se mielessä lähdin aamulla kävelemään kohti keskustaa. Aamun aikana törmäsin kahteen, jotka väkisin jäivät juttelemaan. Iltapäivällä tutustuin mieheen ja naiseen, jotka olivat sisaruksia. Päätin olla tuomitsematta heitä heti huijareiksi. He vaikuttivat vilpittömiltä, joten päätin katsoa mihin päätyisin heidän kanssaan. Lopputulos oli baarilasku, johon meillä ei ollut varaa.
Kaksi aiempaa huiputtajaa aamulla olivat puhuneet salsafestivaaleista. Tosin heidän antamillaan ohjeilla olisin päätynyt pois päin keskustasta. Heille sanoin haluavani nähdä Capitolin, joka on kopio USA:n Capitol Hillistä, mutta ainoastaan suurempi. Molemmat sanoivat minulle että paikka on suljettu. Toinen kertoi että paikkaa myrkytettiin denguekuumeen takia ja toinen sanoi, että meksikolainen oli tartuttanut siellä muihin sikainfluenssan. Huijareitten pitäisi sopia yhdenmukainen tarina, muuten homma ei toimi.

Iltapäivän törmäsin siis aiemmin mainitsemaani sisaruksiin, jotka sanoivat että salsafestivaali olisi aivan lähellä. He olivat menossa sinne, joten päätin liittyä seuraan. Kello oli viittä vaille yksi ja musiikin piti alkaa tasalta. Yllättäen meillä oli kuitenkin aikaa pysähtyä mojitoille baarissa, jossa oli kuvattu osa Buena Vista Social Clubin dokumenttia. Ennen sitä kuitenkin ohitimme hänen mukaansa talon, jossa Che Guevara oli asunut Kuubassa oleskellessaan. Mies kehotti minua ottamaan kuvan rakennuksesta. Sen hetkinen linssivalintani ei ollut sopiva kapealla kadulla kuvaamiseen, mutta kohteliaisuus syistä räpsäytin kameralla pari kuvaa.

Sisarukset vaikuttivat todella kiinnostuneelta ulkomaailman tapahtumista ja he kertoivat, etteivät saisi keskustella ulkomaalaisten kanssa. He kertoivat Kuubasta, minä Suomesta ja Meksikosta. He sanoivat elävänsä diktatuurissa, jossa informaatiota ei juuri anneta ja minä kerroin ilmaisesta opetuksesta. Kaikki vaikutti leppoisalta ja alkoholiton mojito oli mukavan piristävä 40 asteen helteessä. Liian pian kuitenkin esille nousivat kuubalaiset sikarit. Nyt olisi viimeinen päivä, kun saisin ostettua niitä halvalla. Aikaisemmin olin maininnut, että saattaisin ostaa ystävilleni sikareita. Seuraavaksi mies näytti kuinka tunnistaa feikkisikarin aidosta. Sitä pitää kuulostella, imeä ja pyörittää kämmenten välissä. En osaa vahvistaa ovatko keinot totta vai eivät.

Sikareita oli siis tarjolla ja mies oli raahaamassa minua kadun vastakkaiselle puolelle ylös rappusia. Ilmoitin, että vaikka haluaisin sikareita, en voisi ostaa niitä, sillä minulla ei ollut tarpeeksi rahaa. Mies kääntyi pettyneenä alas rappusista ja palasimme mojitojen pariin. Olin hiukan huolissani salsafestivaalin alkamisesta. Tosin epäilykset koko festivaalin olemassaolosta alkoivat olemaan melko vahvat. Olimme kuitenkin neutraalilla maaperällä, joten en ollut huolissani turvallisuudestani tai siitä että tulisin huijatuksi.

Kun mies naisen säestyksellä jatkoi sikareista jankuttamista toistin yhä uudestaan, ettei minulla ollut rahaa juuri lainkaan. Lopulta mies sanoi, että millä minä maksaisin juomat. Totesin että luulin jokaisen maksavan omat juomansa. Mies vaikutti maansa myyneeltä, samoin nainen. Heidän oli turvauduttava viimeiseen oljenkorteen, joka saattoi jopa olla totta.

“Onko teidän maassanne pulaa maidosta?” Sanoin että ei ole. Meillä on suhteellisen paljon lehmiä ja omaa maataloutta (ja toivon asian pysyvän näin!). “Meillä on pulaa.” sisarukset totesivat yhteen ääneen. He tarvitsivat maitoa lapselleen. Saatoin jopa uskoa heitä, sillä eräs vanhempi rouva pyyti myöhemmin minulta kadulla rahaa maitoa varten. Mies sanoi että olisi saanut maitoa korvaukseksi sikarikaupoista. Pahoittelin etten voinut ostaa, sillä minulla ei ollut tarpeeksi rahaa mukana. Mies ehdotti että hakisimme minun majapaikasta rahaa ja palaisimme takaisin. Hän maksaisi taksit. Epätoivo paistoi hänen silmistään ja nainen oli todella masentuneen näköinen. Molemmat olivat kuin maansa myyneet. He alkoivat tajuta tilanteen epätoivon.

Kuubassa on kahdenlaista valuuttaa. Kalliimpi, vaihdettava peso, on tarkoitettu turisteille ja sillä saa ostettua hyvin ruokaa ja juomista. Halvempi, paikallinen peso, on tarkoitettu paikallisille. Turistitkin voivat käyttää paikallisia pesoja, mutta sillä ei saa juuri ostettua muuta kuin juustopitsoja ja sämpylöitä.
Nyt istuimme virkistävine mojitoinemme baarissa, jossa piti maksaa kalliilla valuutalla ja lasku oli 18 vaihdettavaa pesoa. Minulla oli rahaa 6,60 pesoa (vajaat 5 euroa). Pariskunta tiesi etteivät he voineet sysätä laskua kokonaan minulle, sillä he olivat tilanneet juomat ja minä puhuin sujuvaa espanjaa, joten pystyisin helposti kertomaan omistajalle mitä oli tapahtumassa. “Sinä et vain halua auttaa meitä.”, oli miehen viimeinen yritys vedota omatuntooni. Kysyin mikseivät he olleet suoraan kertoneet mitä halusivat ja lupasin ostaa maidon heille jos näkisin heitä myöhemmin. Nyt oli minun vuoroni huijata kuubalaista. En ollut todellakaan ostamassa kymmenellä eurolla pussia maitoa sisaruksille joilla oli lapsi kotona. Mies toivotti minulle hyvät päivänjatkot, kättelimme ja nousimme pöydästä yhtä aikaa. He eivät juoneet juomiaan loppuun. Ilmeisesti jano oli kadonnut. Mies jäi selvittelemään laskua tiskillä ja minä poistui paahtavaan helteeseen.

Juttelimme pariskunnan kanssa monista asioista ja kaiken keskustelun seassa oli aitoa ystävällisyyttä ja he pitivät minua latinona kielitaitoni ja Meksikon kokemukseni takia. Se luultavasti oli syy, miksi mies tunnusti tappionsa tässä huijausyrityksessä. Tilanne ei muuttunut missään vaiheessa rumaksi. Voisin kuitenkin vannoa, että jossain heillä oli lapsi joka tarvitsi maitoa. Molempien ilmeet olivat sen verran vakavat kun kävi selville että he sen sijaan, että tienaisivat 10 pesoa, joutuisivat he nyt maksamaan saman verran baarille. Eteenkin naisen kasvot olivat todella vakavat kun nousimme pöydästä. Tunsin oloni hiukan kurjaksi heidän puolestaan, mutta en niin kurjaksi että olisin kaivanut repusta luottokorttini ja käynyt nostamassa rahaa laskua varten. Jos päättää ryhtyä valehtelemaan on kestettävä seuraukset.

Kuubalaiset huijarit 1 – Nestori 1. Toivon että tämä peli jää tähän, sillä en nauttinut tasoituksesta tippaakaan.
Päätin luovuttaa ilmaisen salsafestivaalin etsimisen ja suunnata takaisin majatalooni. Nyt tiesin että tässä maassa mikään ei ollut ilmaista, ei edes ystävällisyys.
Havannassa kadut ovat täynnä huijareita, jotka ovat valehtelun ammattilaisia. He puhuvat sujuvaa englantia. Vinkkinä voin sanoa, että ei siis kannata uskoa mitään mitä ihmiset sinulle kertovat. Myöhemmin eräässä turisti-infossa epäilyni salsafestivaalista osoittautui katupuheiksi, jota huijarit käyttävät. Jos joku siis tarjoaa salsaa, sikareita tai mojitoja niin on helpompi lähteä oletuksesta, että nyt nyt yritetään huijata ulkomaalaista.

Olin utelias selvittämään mikä tämä huijaus-juttu oikein on. No nyt tiedän. Tämän luettuasi sinun ei siis kannata tai tarvitse kokeilla samaa. Jos joku tulee juttelemaan ilman sen erikoisempaa syytä niin kerro huonolla englanninkielellä olevasi Kirgistanista ja että haluat olla yksin.