Kuuba: videopäiväkirja ja huijareita Havannan kaduilla

Pahoittel surkeata editointia, mutta iMovie on suht alkeellinen ohjelma. Sillä ei voi esimerkiksi laittaa kuvia videon päälle. Luvassa vielä puolen tusinaa videoita Kuubasta. Seuraava on jo vähän parempi, oikeasti.

Huijarit tulevat itse huijatuksi

Kuubalainen sanonta haukotteluun liittyen menee suunnilleen näin: En tiedä johtuuko se (haukotus) nälästä vai väsymyksestä.

Ensimmäinen kokonainen päivä Kuubassa ja erinäiset huijarit piirittivät minua aamusta lähtien. Kaikki tuntuivat varoittelevan minua huijareista. Jopa minua huijannut taksikuski varoitti itsensä kaltaisista raha-ahneista kuubalaisista. Lyhyt kuvaus tämän päivän tapahtumista voisi olla, että nautin mojiton huijareiden kanssa. Pitkä tarina saattaisi hiukan pohtia miten tähän päädyttiin.

Rahaa kalastelevista kuubalaisista oli siis varoitettu ja se mielessä lähdin aamulla kävelemään kohti keskustaa. Aamun aikana törmäsin kahteen, jotka väkisin jäivät juttelemaan. Iltapäivällä tutustuin mieheen ja naiseen, jotka olivat sisaruksia. Päätin olla tuomitsematta heitä heti huijareiksi. He vaikuttivat vilpittömiltä, joten päätin katsoa mihin päätyisin heidän kanssaan. Lopputulos oli baarilasku, johon meillä ei ollut varaa.
Kaksi aiempaa huiputtajaa aamulla olivat puhuneet salsafestivaaleista. Tosin heidän antamillaan ohjeilla olisin päätynyt pois päin keskustasta. Heille sanoin haluavani nähdä Capitolin, joka on kopio USA:n Capitol Hillistä, mutta ainoastaan suurempi. Molemmat sanoivat minulle että paikka on suljettu. Toinen kertoi että paikkaa myrkytettiin denguekuumeen takia ja toinen sanoi, että meksikolainen oli tartuttanut siellä muihin sikainfluenssan. Huijareitten pitäisi sopia yhdenmukainen tarina, muuten homma ei toimi.

Iltapäivän törmäsin siis aiemmin mainitsemaani sisaruksiin, jotka sanoivat että salsafestivaali olisi aivan lähellä. He olivat menossa sinne, joten päätin liittyä seuraan. Kello oli viittä vaille yksi ja musiikin piti alkaa tasalta. Yllättäen meillä oli kuitenkin aikaa pysähtyä mojitoille baarissa, jossa oli kuvattu osa Buena Vista Social Clubin dokumenttia. Ennen sitä kuitenkin ohitimme hänen mukaansa talon, jossa Che Guevara oli asunut Kuubassa oleskellessaan. Mies kehotti minua ottamaan kuvan rakennuksesta. Sen hetkinen linssivalintani ei ollut sopiva kapealla kadulla kuvaamiseen, mutta kohteliaisuus syistä räpsäytin kameralla pari kuvaa.

Sisarukset vaikuttivat todella kiinnostuneelta ulkomaailman tapahtumista ja he kertoivat, etteivät saisi keskustella ulkomaalaisten kanssa. He kertoivat Kuubasta, minä Suomesta ja Meksikosta. He sanoivat elävänsä diktatuurissa, jossa informaatiota ei juuri anneta ja minä kerroin ilmaisesta opetuksesta. Kaikki vaikutti leppoisalta ja alkoholiton mojito oli mukavan piristävä 40 asteen helteessä. Liian pian kuitenkin esille nousivat kuubalaiset sikarit. Nyt olisi viimeinen päivä, kun saisin ostettua niitä halvalla. Aikaisemmin olin maininnut, että saattaisin ostaa ystävilleni sikareita. Seuraavaksi mies näytti kuinka tunnistaa feikkisikarin aidosta. Sitä pitää kuulostella, imeä ja pyörittää kämmenten välissä. En osaa vahvistaa ovatko keinot totta vai eivät.

Sikareita oli siis tarjolla ja mies oli raahaamassa minua kadun vastakkaiselle puolelle ylös rappusia. Ilmoitin, että vaikka haluaisin sikareita, en voisi ostaa niitä, sillä minulla ei ollut tarpeeksi rahaa. Mies kääntyi pettyneenä alas rappusista ja palasimme mojitojen pariin. Olin hiukan huolissani salsafestivaalin alkamisesta. Tosin epäilykset koko festivaalin olemassaolosta alkoivat olemaan melko vahvat. Olimme kuitenkin neutraalilla maaperällä, joten en ollut huolissani turvallisuudestani tai siitä että tulisin huijatuksi.

Kun mies naisen säestyksellä jatkoi sikareista jankuttamista toistin yhä uudestaan, ettei minulla ollut rahaa juuri lainkaan. Lopulta mies sanoi, että millä minä maksaisin juomat. Totesin että luulin jokaisen maksavan omat juomansa. Mies vaikutti maansa myyneeltä, samoin nainen. Heidän oli turvauduttava viimeiseen oljenkorteen, joka saattoi jopa olla totta.

“Onko teidän maassanne pulaa maidosta?” Sanoin että ei ole. Meillä on suhteellisen paljon lehmiä ja omaa maataloutta (ja toivon asian pysyvän näin!). “Meillä on pulaa.” sisarukset totesivat yhteen ääneen. He tarvitsivat maitoa lapselleen. Saatoin jopa uskoa heitä, sillä eräs vanhempi rouva pyyti myöhemmin minulta kadulla rahaa maitoa varten. Mies sanoi että olisi saanut maitoa korvaukseksi sikarikaupoista. Pahoittelin etten voinut ostaa, sillä minulla ei ollut tarpeeksi rahaa mukana. Mies ehdotti että hakisimme minun majapaikasta rahaa ja palaisimme takaisin. Hän maksaisi taksit. Epätoivo paistoi hänen silmistään ja nainen oli todella masentuneen näköinen. Molemmat olivat kuin maansa myyneet. He alkoivat tajuta tilanteen epätoivon.

Kuubassa on kahdenlaista valuuttaa. Kalliimpi, vaihdettava peso, on tarkoitettu turisteille ja sillä saa ostettua hyvin ruokaa ja juomista. Halvempi, paikallinen peso, on tarkoitettu paikallisille. Turistitkin voivat käyttää paikallisia pesoja, mutta sillä ei saa juuri ostettua muuta kuin juustopitsoja ja sämpylöitä.
Nyt istuimme virkistävine mojitoinemme baarissa, jossa piti maksaa kalliilla valuutalla ja lasku oli 18 vaihdettavaa pesoa. Minulla oli rahaa 6,60 pesoa (vajaat 5 euroa). Pariskunta tiesi etteivät he voineet sysätä laskua kokonaan minulle, sillä he olivat tilanneet juomat ja minä puhuin sujuvaa espanjaa, joten pystyisin helposti kertomaan omistajalle mitä oli tapahtumassa. “Sinä et vain halua auttaa meitä.”, oli miehen viimeinen yritys vedota omatuntooni. Kysyin mikseivät he olleet suoraan kertoneet mitä halusivat ja lupasin ostaa maidon heille jos näkisin heitä myöhemmin. Nyt oli minun vuoroni huijata kuubalaista. En ollut todellakaan ostamassa kymmenellä eurolla pussia maitoa sisaruksille joilla oli lapsi kotona. Mies toivotti minulle hyvät päivänjatkot, kättelimme ja nousimme pöydästä yhtä aikaa. He eivät juoneet juomiaan loppuun. Ilmeisesti jano oli kadonnut. Mies jäi selvittelemään laskua tiskillä ja minä poistui paahtavaan helteeseen.

Juttelimme pariskunnan kanssa monista asioista ja kaiken keskustelun seassa oli aitoa ystävällisyyttä ja he pitivät minua latinona kielitaitoni ja Meksikon kokemukseni takia. Se luultavasti oli syy, miksi mies tunnusti tappionsa tässä huijausyrityksessä. Tilanne ei muuttunut missään vaiheessa rumaksi. Voisin kuitenkin vannoa, että jossain heillä oli lapsi joka tarvitsi maitoa. Molempien ilmeet olivat sen verran vakavat kun kävi selville että he sen sijaan, että tienaisivat 10 pesoa, joutuisivat he nyt maksamaan saman verran baarille. Eteenkin naisen kasvot olivat todella vakavat kun nousimme pöydästä. Tunsin oloni hiukan kurjaksi heidän puolestaan, mutta en niin kurjaksi että olisin kaivanut repusta luottokorttini ja käynyt nostamassa rahaa laskua varten. Jos päättää ryhtyä valehtelemaan on kestettävä seuraukset.

Kuubalaiset huijarit 1 – Nestori 1. Toivon että tämä peli jää tähän, sillä en nauttinut tasoituksesta tippaakaan.
Päätin luovuttaa ilmaisen salsafestivaalin etsimisen ja suunnata takaisin majatalooni. Nyt tiesin että tässä maassa mikään ei ollut ilmaista, ei edes ystävällisyys.
Havannassa kadut ovat täynnä huijareita, jotka ovat valehtelun ammattilaisia. He puhuvat sujuvaa englantia. Vinkkinä voin sanoa, että ei siis kannata uskoa mitään mitä ihmiset sinulle kertovat. Myöhemmin eräässä turisti-infossa epäilyni salsafestivaalista osoittautui katupuheiksi, jota huijarit käyttävät. Jos joku siis tarjoaa salsaa, sikareita tai mojitoja niin on helpompi lähteä oletuksesta, että nyt nyt yritetään huijata ulkomaalaista.

Olin utelias selvittämään mikä tämä huijaus-juttu oikein on. No nyt tiedän. Tämän luettuasi sinun ei siis kannata tai tarvitse kokeilla samaa. Jos joku tulee juttelemaan ilman sen erikoisempaa syytä niin kerro huonolla englanninkielellä olevasi Kirgistanista ja että haluat olla yksin.