Valokuvauskurssin kuvat kuvattu

Tänään oli kurssin vika päivä ja kävin aamulla ottamassa kuvia tunnin ajan eräässä lastenkodissa. Lapset oli 6-8 vuotiaita ja oli todella mukavaa. Projektiin ei tullut juurikaan uusia kuvia, mutta sillä nyt ei ollut niin väliä.

Huomenna on aamulla vielä muutamat luennot ja iltapäivällä avataan näyttely johon toivon mukaan tulee paljon vieraita.

Kurssi oli todella antoisa ja tuli opittua uusia asioita ja luotua uusia kontakteja. Pääasiassa koko porukka oli todella mukavaa ja keskivertoa fiksumpaa jengiä. Tämän sanottua, jotenkin pieni pettymys oli joidenkin ylimielinen käyttäytyminen ja suhtautuminen vieraaseen kulttuuriin. Ne on ne pienet asiat kuten röökin tumppaaminen lattialle ja tarjoilijan komentelu, joista meitsi ei vaan diggaa.

Kurssit vetäjät oli todella mukavaa sakkia, mutta jotenkin oli havaitsevinani pientä kotiinpäin vetämistä valokuvakritiikeissä ja palautteen antamisessa. Tänään minulla oli vika kritiikki ja ensin 1,5 tuntia kuunneltuani toiselle annettua palautetta, oma puolen tunnin kritiikki tuntui hiukan väkinäiseltä. Eri valokuvaajiin tutustuminen ja nettisivujen selailu ei minusta vain täyttänyt odotuksia. Noh, syitä saattoi olla monia. Ohjaajan edellisen illan dokailu, pitkät työpäivät, viikko Meksikossa neljän seinän sisässä, 10 kertaa halvempi kurssimaksu kuin jenkeillä tai ihan vaan pärstäkerroin, saattoi vaikuttaa hiukan laimeampaan keskusteluun. Vaikea sanoa, eikä loppujen lopuksi häiritse minua niin hirveästi.

Katseltuani muiden kuvia voin olla ihan tyytyväinen. Minulla opintoja on takana 4kk ja muilla useita vuosia. Täytyy vaan jatkaa omaa kehityskaarta samaa tahtia ja toi sakki jää kyllä taakse parissa vuodessa :P

Niin ja sain omasta mielestäni oudon neuvon taitojeni kehittämiseen. Täytyy kuulemma tutkia muiden töitä ja yrittää kopioida niitä kunnes on yhtä taitava. Yritin ehdottaa, että mitä jos vain kuvaa ihan perhanasti, mutta se ei kuulemma riitä vaan pitää olla joku joka antaa kritiikkiä matkan varrella. Se saattaa olla totta, mutta tuohon kopioimishommaan en lähde mukaan vaikka kuka käskisi.

Yleisarvosanaksi kurssille antaisinkin hyvän. Liian tiukka aikataulutus, muita selvästi vaikeampi kuvausaihe ja liika virastoissa istuminen kuvaamisen sijaan jättivät hiukan jossittelun varaa (kun siis vertaan viikon tapahtumia muihin). Itselle anna arvosanan tyydyttävä. Tein minkä pystyin ja voin vain todeta, kuvattuani neljä päivää lapsia eri luokkahuoneissa, että minun taitoni eivät riitä siihen hommaan. Hiton hauskaa kuitenkin oli.

Kirjoitin tämän tekstin suomeksi, koska sain käsityksen, että rehellisyys ei välttämättä uppoaisi blogiini eksyvälle satunnaiselle jenkkivalokuvajaalle.