“Seuraa valkoista lehmää”

Viime aikoina on ollut aika tylsää. Maailmalla otsikoissa paistatteleva sikalentsu on tappanut aika tehokkaasti tämän opiskelijakaupungin ilmapiirin. Tarvitsin piristysruiskeen ja kulkiessani kadulla eräänä päivänä kuulin vanhojen miesten keskustelevan elämäneliksiiristä, joka saa kasvot hohtamaan ilosta. He mainitsivat kylän nimeltä Mixtlan. Tämä riitti minulle ja kiiruhdin äkkiä kotiin pakkaamaan reppuni.

Kaksi tuntia myöhemmin olin jo pick-upin lavalla ja 6 tuntia myöhemmin löysin itseni talsimasta pölyistä tietä. Lämpöä oli noin 40 astetta ja vesivarani olivat hupenemassa vauhdilla. Löysin kuivan puron uiman jä lähdin seuraamaan sitä ylävirtaan. Tuntiamyöhemmin törmäsin kuolleeseen korppikotkaan.

Tämä ei luvannut hyvää. Puoli tuntia tämän kohtaamisen jälkeen vastaan tuli vihdoin pieni lammikko. Sen ääreltä löytyi kuitenkin kuollut lehmä, joten otin riskin ja jatkoin matkaa yhä pidemmälle kohti yläjuoksua, kulkematta vesipisteen kautta.

Vihdoin auringon jo lähestyessä horisonttia löysin pienen lammen, josta pakon sanelemana täytin retkipulloni.

Nyt suurin ongelmani oli löytää yösija sillä pimeä oli tulossa vauhdilla. Täysikuu antoi hiukan lisäaikaa, mutta kojoottien ulvonta ja vesilammikon ääreltä löytämäni puuman jäljet pakottivat minut tiivistämään marssitahtia. Samalla aloin miettimään olisiko pitänyt luottaa vanhaan rouvaan, joka lupasi neuvoa minut oikeaan suuntaan kunhan olin selvittänyt hänen naruvyyhtinsä, tai mieheen joka kehotti seuraamaan valkoista lehmää. Jos olisin arvannut kuinka oudolta hänen neuvonsa vaikuttaisi en olisi ehkä auttanut häntä muuraamaan itseään talonsa sisään.

Nyt ei ollut kuitenkaan aikaa jossitteluun vaan oli etsittävä suoja yöksi ja nopeasti.

Aamulla heräsin keskeneräiseltä vaikuttavasta vessakompleksista keskeltä erämaata. Pienen niskajumpan jälkeen päätin jatkaa matkaa. Samalla kun aamuaurinko alkoi hiljalleen lämmittämään hartioitani luulin näkeväni kangastuksen. Kaukana horisontissa oli joukko ihmisiä, joista yksi heilutti käsiään minulle. Kangastus osoittautui joukoksi nuoria, jotka olivat tulleet erämaahan karkuun maassa vellovaa tappavaa ja pelottavaa sikalentsua. He lupasivat auttaa minua etsimään elämäneliksiirin. Onneni näytti kääntyvän.

Pian olimmekin jo seurueen ranchilla. Se oli todella viihtyisä varjo, jossa riippukeino pian otti minusta vallan ja vaivuin syvään uneen. Kun heräsin oli alkanut jokin outo rituaali. Ryhmä oli laittanut maaäidin tarjoamia perunoita folioon ja halpaa alkoholia laseihin. Rituaalin päätteeksi ruoka ja juoma mätettiin kurkusta alas ja alettiin musisoimaan. Tällä oli tarkoitus varmistua siitä, että seuraavan päivän etsintä olisi tuloksekas.

Aamulla herätys oli kello seitsemältä, mutta koska edellisen illan onnentavoittelu oli mennyt muilla hiukan ylitse, niin päätin lähteä etsimään eliksiiriä itsekseni. Jätin lapun jossa lupasin palaavani litran vesipullon jälkeen.

Pyyntiaamuni oli todella mystinen, mutta tulokseton.

Illalla ilman viilettyä lähdimme yhdessä etsimään elämäneliksiiriä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mukavaa meillä kuitenkin oli, joten eikai tämäkään päivä ihan hukkaan mennyt…

Aamulla jouduin jälleen toteamaan rituaalinien ottaneen veronsa ystävistäni, joten suuntasin kohti nousevaa aurinko jälleen yksin. Aamu oli kaunis lopulta löysin tieni eräälle pellolle. Koska aurinko alkoi jo olemaan melko korkealla suuntasin ison puun alle ja päätin, että on pienen siestan paikka. Edellisen illan iloittelu päätti ilmeisesti vaatia veronsa ja heräsin auringon jo lähestyessä läntistä horisonttia. Näin edellisillan vanhan rouvan kolmen lapsen kanssa ja päätin jututtaa häntä uudelleen. Hän myös käski minua seuraamaan valkoista lehmää, joka näkyikin kaukana horisontissa monen muun lehmän seassa. Kun viimein pääsin lehmän luokse, se vain tuijotti tylsästi eteenpäin. (kuva nuoresta valkoisesta lehmästä tai lehmäjonosta)

Aluksi oli hiukan hämilläni siitä mitä tulisi tehdä. 20 minuuttia lehmää tuijoteltuani päätin mennä lehmän viereen ja katsoa mihin se oikein tuijotti. Se tuijotti kohti viereistä hylättyä karjatilaa. Päätin uskaltautua tutkimaan paikkaa hiukan tarkemmin. Kun pääsin talon terassille näin jotain eräässä syvennyksessä. Voisiko se olla…

Kyllä kyseessä oli kuin olikin vajaa pullo Liftiä! Tarkempi tutustuminen pulloon ja toiveeni osoittautui todeksi. Kyseessä oli kuin olikin originaali omena Lift. Muistin, että ystävilläni oli myös keittiössä pullo lämmintä kirkasta. Seurue ei kuitenkaan ollut se oikea muutamalle suunmukaiselle, joten pistin Liftin reppuun odottamaan oikeaa hetkeä.

Kun seuraavana aamuna heräsin oli uusi valkoinen lehmä takapihalla odottamassa. Päivä oli nuori, joten päätin jättää lehmän muljottamaan takapihalle ja suunnistin etuovea kohti. Matkalta nappasin mukaan valmiiksi pakatun repun Lifteineen.