Viimeinen vapaapäivä – sika kiva mennä takas kouluun

Kohta on presidentin määräämä pakkoloma suoritettu ja huomenna on taas aika palata kouluun. Jostain kumman syystä kouluhommat ei oikein edistyneet viikossa, mutta minkäs teet. Tänään olen ensimmäistä kertaa noudattanut presidentin kehoitusta pysyä kotona. Ulkona on niin pirun kuuma ettei sinne jaksa lähteä. Omassa huoneessa on +35 lämmintä ja vielä kun tuo ilta-aurinko tuolta kohta ilmestyy niin saattaa nousta parilla pykälällä.

Flunssa näyttäisi jäävän torsoksi. En sano että “minähän sanoin”, mutta ehkä tästä taas eri mediat oppivat jotain. Ensi kerralla ei ehkä tarvitse soitella minulle aamu kahdelta sanomalehdestä ja tiedustella, mikä on tilanne. Kaiken kaikkiaan koko flunssa hässäkkä on ollut mielenkiintoinen kokemus ja onpahan ollut jokin teema jota kuvailla kaupungilla.

Kaupunki alkaa jo palailemaan normaaliin rytmiin. Liikenne on lisääntynyt, ihmiset eivät enää käytä juuri lainkaa hengityssuojia, eivätkä enää välttele poskisuudelmia ja kättelyä. Moni maa vaikuttaisi ylireagoineen flunssaan ja päällimmäisenä minulle jäi askaruttamaan riittäisikö globaali avuliaisuus vakavan pandemian sattuessa? Jos jo nyt Hong Kongissa vapaus riistettiin lukuisilta ihmisiltä ilman, että heillä oli edes kyseistä lentsua. Toisaalta kyse saattoi olla yhtä paljon politiikasta kuin aidosta huolesta omaa kansakuntaa kohtaan. Niin tai näin, kissa tippuu aina oikein päin.

Tässä vielä muutaman kuva viimeiseltä viikolta. Tusinakuvia joille ei ole tehty juuri mitään, tai mustavalkoisia ne ovat kuten huomata saattaa. Parempien kuvien kanssa pihtailen vielä tovin ja laitan niitä nettiin kunhan ehdin hiukan viilata niitä. Jonossa on varmaan 100 kuvaa ja kun yhden kuvan käsittely kestää n. 1-3 tuntia niin saattaa kestää tovi…

Näillä kuvilla haluan vain tuoda esille, ettei täällä Guadalajarassa ole missään vaiheessa ollut minkäänlaista paniikkia flunssan takia. Mexico City ei ole yhtä kuin koko Meksiko.