Ihan sika flunssanen kaupunki The Rasmuksen jäljiltä.

Tänään maanantai aamuna paikallinen lehti ilmoitti nettisivuillaan ettei koko Jaliscon maakunnassa ole todettu yhtään varmennettua tautitapausta. Seuraavaksi luin suomalaisen sanomalehden uutisia joissa sanottiin että tautia löytyy jo ympäri Eurooppaa. Varsin erikoista.

Aamupäivä kului heräillessä eiliseltä The Rasmuksen keikalta, joka vähän venähti kun jäin sosialisoimaan bändin tekniikkapuolen poikien kanssa heidän hotellin aulaan. Meno oli melko suomalaista ja ihan hauskaa kun bändärit siinä hyörivät ympärillä. Bändin pojat menivät suoraan nukkumaan joten heistä ehdin tutustua ainoastaan basisti Eeroon, joka oli varsin mukava heppu.

Sain siis fotopassin Rasmuksen keikalle ja kun kuvat oli ensimmäisen kolmen biisin jälkeen otettu jäin seurailemaan keikkaa lavan sivusta. Jonkin tovin jälkeen minua pyydettiin auttamaan keikan kuvaamisessa. Vikat biisit kuvasin sitten lavalla yleisön ja bändin välissä. Hauska kokemus sinällään, sillä videokuvaus on vähän kun valokuvaus. Molemmissa pitää miettiä mitä kehysten sisällä tapahtuu.

Nyt arki taas koittaa ja kämppikset on aika kipeitä (toinen yskii ja toinen vähän oksenteli, joten saattaa niillä olla the lentsu). Itteäkin hikoiluttaa koko ajan eikä ole nälkä, mutta se taitaa johtua melkein 40 asteen lämpötilasta. Tosin jos kämppiksillä on jotain vakavaa niin on se kyllä mullakin. Kaupunki rupeaa olemaan melko sekaisin. Meidän koulu on peruttu 6:een toukokuuta. Eli tässä sitä nyt sitten lomaillaan. Onpahan enemmän aikaa ottaa kuvia. Tänään ostin pari naamaria siltä varalta, että homma menee vakavaksi. Vastalääkkeet on ilmeisesti aika vähissä ja nuo kasvosuojatkin jouduin ostamaan kadulta.

“Huominen on sana vaan, sitä luvattu ei kenellekkään”, lauloi eräs suomalainen reggaeartisti. Nyt taidan keskittyä kanamuniin, jotka taitavat olla taas todella ylikypsiä. perskutti!