Toinen bändi, sama baari

…jatkuu edellisestä kirjoituksesta.

Jos mustalaiset soittivat hyvin niin aivan yhtä hyvin soitti tämäkin latino jazzia soittava bändi. Loistava perkussionisti -ilmeisesti yksi Guadalajaran parhaista, poikkihuilisti, nuori basisti ja nuori rumpali. Yleisöä ei ollut yhtä paljon kuin edellisenä iltana, mutta ilmapiiri oli todella viihtyisä. Toissapäiväiset pöydillä olevat popcornit oli vaihdettu chilipähkinöihin. Yleisö oli saatava juomaan paljon, jotta ilta ei olisi tappiollinen. Itse tein parhaani tukeakseni taloa, samalla juoden kuitenkin vastuullisesti, kuten aikuisten kuuluu tehdä.

Kesken kolmannen biisin, juuri kun hullulla perkussionistilla oli menossa mieletön soolo, hyppäsi lavalle nuori mies. Hän ahtautui nurkassa olevan rumpusetin taakse, jolloin bändin rumpali kuin automaattisesti siirtyi bongorumpujen kimppuun, joita hän oli tähän mennessä soittanut vain toisella kädellään. Heti hypättyään rumpujen taakse mies alkoin hulluna hakkaamaan niitä. Kun perkussionisti vaihtoi takaisin pehmeämpiin “pampuloihin” (millä ikinä sitä hakataankaan, jotta ääntä lähtee soittimista), aloitti bändin uusin vahvistus älyttömän rumpusession, jota kesti usean minuutin ajan. seuraavaksi yleisön otti haltuun poikkihuilisti. Jamittelua jatkui pitkän tovin ja nuori rumpali bongorumpuineen katsoi menoa ihaillen. Lopulta hullu perkussionistikin tarttui kaikkein pienimpiin rumpuihin ja paukutti niitä mieletön virne naamallaan. Joka iskulla suun asento muuttui ja joka iskulla hän leikkimielisesti haastoi tuoreen rumpalin kamppailuun, jossa ei ollut häviäjää.

Koko keikka jatkui lähes yhtä hulluna ja vähän väliä vieraileva rumpali nousi takaisin lavalle ja soitti muutaman biisin, palaten sen jälkeen takaisin tyttöystävänsä luokse. Vuorotellen bändin jäsenet vetivät omia soolojaan ja ilta senkun jatkui ja jatkui. Väliajalla kysyin poikkihuilistilta voisinko ottaa kuvia. Vastaus oli myöntävä, joten kipaisin korttelin päähän kotiin hakemaan kamerat. Salamaa en viitsinyt käyttää, enkä juuri jaksanut liikkua penkiltäni, sillä halusin kuitenkin pääasiassa keskittyä keikan seurantaan. Toki ajoittain uppouduin omaan maailmaani kuvia ottaessani, mutta vain hetkellisesti, jonka jälkeen musiikki alkoi jälleen tulvia korviin.

Ilta päättyi siihen kun tapasin baarissa vuokranantajani Marion ystävät. Heillä oli pari viikkoa sitten synttärikeikka Marion kanssa jossa olin kuokkavieraana. Silloin ei jatkoja ollut, mutta nyt päädyimme rumpalin kämpille, jossa pojat jamittelivat pikkukitaroineen(?) (pakko opetella tuon soittimen nimi…). Tuo rumpali osasi soittaa myös kitaraa ja maalata todella hyvin. Minä ja yksi likka keskityttiin pääasiassa “pilkkimiseen”. Ilta oli ollut uuvuttava, mutta samalla todella antoisa. Ensi viikolla olisi taas neljä keikkaa kyseisssä baarissa.