Ei paras mahdollinen alku
Lähtöaamu:
Olisihan se pitänyt tietysti arvata että vanha puhelimeni, jonka otin jälleen käyttöön tekee oharit. Herätys piti olla aamu kuudelta, mutta puhelimeni oli omaksunut jo rennomman käsityksen ajankulusta ja jätätti yön aikana 34 minuuttia. Onneksi jätin tiekoneen auki yöksi, koska muuten minulla ei olisi ollut harmainta aavistustakaan jo syntyneestä aikaerosta.
Taksin olin tilannut pihaan 6:40 joten aikaa oli ruhtinaalliset kuusi minuuttia. Edessä oli pikainen suihku, hampaiden pesu, tietokoneen pakkaus ja kaiken muun kaman ahtaminen esipakattuun rinkkaan ja reppuun. Kello oli nyt 6:46. Juttelinpa siinä välissä puoli minuuttia taksikuskinkin kanssa, joten antaisin itselleni arvosanan 9-.
Lentokentällä selvisi, että Ranska päätti ryhtyä lakkoo, jälleen kerran. Pariisin vasemmisto pormestari oli nähtävästi lukinnut itsensä pellavaköysillä keskelle kiitotietä, sillä kone saapui viivästysten jälkeen perille noin tunnin myöhässä. Onneksi minulla ei ollut kiire mihinkään ja jatkoyhteys kohti Mexico Cityä oli edelleen aikataulussa.
Vinkki kaikille lentämistä harrastaville. Jos et ole kova friikki tuijottamaan ikkunasta pilviä, merta ja peltoja, suosittelen Check-in tilanteessa pyytämään istumapaikan varauloskäynnin vierestä. Jalkatilaa riittää ja pääset juttelemaan yleensä vastapäätä istuvien simpsakoiden lentoemojen kanssa. Ehtoina on tietysti ystävällinen asenne tiskillä ja minun tapauksessa suht siisti habitus. Kainalosauvoilla tai kantositeellä varustettu matkaaja älköön vaivautuko.
Pariisin terminaali 4 on hieno. Ei siitä sen enempää, laitan ehkä joitain kuvia. Katsotaan saanko Pariisi-Meksiko lennolle hätäulostautumispaikan. Sain vinkin, että sitä pitäisi tiedustella lähtöportilla, mutta ei tuolla ketään ole. Otin käytäväpaikan, mutta Finskiemo sanoi että Mexico City on vaikutta iltaisin kun valon määrä ei vain lakkaa horisontissa. Nyt vähän harmittaa. Kaupunki on kuulemma niiiiin valtava ilmastakin katsottuna. Helsigin valot aiheuttivat vain huvittuneen virnistyksen neidin naamalla. (Päivitys: Sain kun sainkin varauloskäyntipaikan ja vielä ikkunan vierestä. Olipa mukava oikoa jalkojaan ja katsoa Meksiko City ääretöntä valomerta. 300 metrin korkeudessa ei näkynyt enää mitään muuta kuin valoja niin pitkälle kuin silmä jaksoivat väsyneinä siristää.)
Suurimmat ongelmat elämässäni juuri nyt ovat korpun kuivat kädet ja puhelin, joka ei lataa, jätättää ja jolla ei voi lähettää viestejä. Onpa paha!